Kaikkien tiedossa on, millaista aikaa nyt elämme. Poikkeusaika on mullistanut, möyhinyt ja myös murentanut nuorisotyötä: nuorisotalojen ovet ovat sulkeutuneet nuorilta viimeisen vuoden aikana useampaan otteeseen, minkä myötä tutut ja tykätyt toiminnat nuorten parissa ovat hiipuneet. Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Eikä vain jotain hyvää – vaan paljon hyvää. Nuorten parissa tehtävän työn raamien hieman murentuessa ja mullistuessa on perusta kuitenkin vankka: nuorten aito kohtaaminen on edelleen keskiössä, kohtaamisen tavat vain etsivät uusia uomiaan.
Iltojen hiljentyminen ja kohtaamisten siirtyminen verkkoon on avannut uusia mahdollisuuksia sekä aikaa toteuttaa erityisesti koulunuorisotyötä. Nuorisotalon eteinen on täyttynyt jälleen sekalaisesta kasasta tennareita, kun nuoriso on tullut talolle oman koululuokkansa kanssa. Ja me nuoriso-ohjaajat olemme päässeet jälleen osaksi nuorten arkea, kun ryhmäytykset, niin nuorisotalolla kuin kouluissakin, ovat täyttäneet poikkeusajan mullistamia työviikkoja. Nuorisotalojen viimeisimmän ovien sulkeutumisen jälkeen marraskuusta tähän kevääseen olemme kohdanneet kouluyhteistyön merkeissä yli tuhat nuorta!
Poikkeusaikojen ryhmäytyksien myötä olemme päässeet kohtaamaan myös niitä nuoria, jotka eivät aiemmin ole nuorisotalolla käyneet, sillä nuoriso-ohjaajien kasvokkainen tapaaminen ryhmäytystuokioissa on rohkaissut useampaa nuorta ottamaan myöhemmin yhteyttä verkossa.
Viimeksi kun saavuimme jo tutuiksi tulleiden 8. luokkalaisten nuorten oppitunnille, totesi eräs nuori meille: ”ai meillä on taas näitä hyvinvointihommia!”.
Vaikka vallitseva aika on haastanut nuorten kohtaamista ja kohtaamistyön toteutusta, on todettava, että yhdenkin nuoren kokiessa poikkeusajan nuorisotyön ”hyvinvointihommaksi”, on muutokset tuoneet mukanaan paljon hyvää.
Kevätaurinkoisin terveisin Kaakkurin nuoriso-ohjaajat