Kun toisen vuoden sosionomiopintoni alkoivat, oli meille jo selvää, että paikan päällä koululla emme tulisi paljoa olemaan. Covid-19-virus mylläsi jo siihen malliin, että vain uusien opiskelijoiden perehtyminen järjestettiin koululla. Tuutorina sain olla mukana perehdyttämässä uusia opiskelijoita, mutta totta kai tapahtumissakin otettiin jo virus huomioon siten, että niin isona ryhmä ei voinut osallistua kuin ennen. Perehdytyksen jälkeen kaikki meni etäopinnoiksi, lukuun ottamatta tunteja, joilla oli pakko olla läsnä paikan päällä, kuten hoitotyönkurssilla lääkeruiskujen käytön harjoittelu.
Etäopintojen alussa huomasi heti, että päivärytmi oli hyvin sekava. Selvä raja hälveni, milloin oli aika opiskella, ja milloin taas olla tauolla. Itselle aikataulujen jakaminen vapaa-aikaan ja opiskeluun helpotti etäopiskelua huimasti, ja suosittelen kyllä kaikkia jakamaan selvät rajat opintojen ja vapaan välille, kun kaikki tapahtuu omassa kodissa.
Aamuni alkaa yleensä sillä, että avaan tietokoneen ja laitan pikapuuron mikroon. Päivästä riippuen, aamu menee joko luentoja kuunnellessa tai itsenäisesti tentteihin lukiessa. Ruokatauon jälkeen yleensä on mukavampi kirjoitella vaikkapa esseitä, ja pyrin tekemään päivän kouluhommat pois alta ennen neljää, jotta saan pidettyä vapaa-ajan selvästi erotettuna koulusta.
Useiden ryhmätöiden sijaan etäopinnoissa on ollut enemmän itse tehtäviä esseitä ja omatoimista lukemista. Myös tenteissä on sallittu niiden tekeminen kahden ja jopa kolmen opiskelijan ryhmissä yksin tekemisen sijaan, mikä on vähän helpottanut urakkaa. Etäopiskelun mahdollistamiseksi on siis joustettu molemmista päistä. Koululta voisi hakea take away -lounaan opiskelijahintaan, mutta koska asun sen verran kaukana koulusta, syön yleensä vain kotiruokaa. Myös tutoroinnissa on joustettu, sillä melkein kaikki paikan päällä tapahtuvat opiskelijatapahtumat peruttiin, joten niihin osallistumista ei voida vaatia.
Etäopiskelun plussat ja miinukset
Itselläni etäopiskelu on sujunut yllättävän hyvin omasta mielestäni, mutta ymmärrän kyllä, että se ei sovi kaikille. Varsinkin ne opiskelijat, jotka asuvat yksin jopa uudella paikkakunnalla, ovat vaikeassa tilanteessa. Saan periaatteessa vapaat kädet päivän rytmin luomiseen pois lukien luennot, ja kaikki normaalioloissa tapahtuvat matkat koululle, syömään ja kahville ovat neljän seinän sisällä olemattomat. Plussana on myös ollut terveys, sillä en ole sairastunut edes flunssaan etäopintojen aikana.
Suurimpana miinuksena etäopiskelussa koen vuorovaikutuksen puutteen ryhmätovereideni kanssa. Ainoat kanssakäymiset ryhmäläisten kanssa tapahtuvat luennoilla tai tenteissä keskustellessa. Ennen poikkeusoloja ruoka- ja kahvitauot olivat parasta aikaa jutella kavereiden kanssa, mikä auttaa jaksamaan koulussa.
Myös kaikenlainen ohjeistus ja tuki oli aluksi hieman vähäistä, mutta sen kyllä ymmärrän, sillä ei kukaan ollut oikein valmistautunut tähän poikkeusaikaan. Tuemme kyllä ryhmämme WhatsApp-ryhmässä toisiamme, ja saan myös tukea vaimoltani, joka opiskelee samoissa oloissa luokanopettajaksi. Mitä pidemmälle poikkeusolot ovat edenneet, sitä tietoisemmaksi ihmiset ovat tulleet sen tuomista haasteista ja ongelmista, ja niitä vastaan on alettu tekemään enemmän töitä.
Opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen on alettu tekemään enemmän töitä, ja kehotankin rohkeasti hakemaan opiskelemaan korkeakouluunkin poikkeusoloista huolimatta. Toivotaan, että ensi syksynä asiat ovat jo koronan suhteen paremmin, mutta sen vain aika näyttää.